just my life

Mikä olisi mun unelma..?
syksyllä alkaa aina kaikkea uutta... koulut alkaa, lapset aloittavat uusia harrastuksia...ihmiset tapaa uusia ihmisiä.. ja kaikki voi hyvin...mäkin voin...aina syksyisin hyvin...tai olen voinut tähän asti.. miks mä en nyt voi hyvin..? jopa mulla alkoi jotain uutta..ajattelen että mun pitäis olla onnellinen ja iloinen, innostunut uudesta..mutten mä ole...flunssa, kuume, särky ei jätä mua rauhaan, nukun yöni huonosti...olen väsynyt, en saa motivoituani itseäni mihinkään.. ajattelen vain kuinka joku päivä aloitan opinnot haaveilemassani koulussa.. opiskelisin ammattia josta olen unelmoinut pitkään... mutta en jaksa odottaa...
ja olo vaan huononee...niinkuin edellisessä mainitaan että "jokainen elää reikä sielussaan" niin minä ainakin...iso reikä...mutta miten sen saa umpeen...?
kuka auttaisi mua jaksamaan edes alkukesään asti? ja miksi ihmiset nauravat unelmalleni? en jaksa ymmärtää..en jaksa...mitään... olisi edes joku ihana ihminen, ystävä joka haluaisi tietää miltä musta tuntuu, kysyisi mitä mulle kuuluu..ottaisi lähelleen...halaisi...pyyhkisi ne kyyneleet.. kumpa olisi....edes joku..

Viikko vierähti niin, ettei oikeen kerenny edes huomaamaan...kauheen kun on jotenkin todella tylsää..
istuskelen yksin kotona ja mietin mitä tekisin...boring!!
huomenna olis tarkotus mennä erotiikkamessuille...hurjaa ;)
tänään on semmoi olo, että mitään syvällistä en saa aikaseks...eikä kyllä onneks ole tarviskaan..
mutta niin...mä lähden kuvailemaan..

Iltasin on jotenkin aina tämmöi olo, että haaveilee ja unelmoi ja tuntee...tuntee täysillä...varsinkin kun kuuntelee siihen lisäks sitten vielä nyyhky biisejä.. Tänään on ollu kyllä mukava päivä...olin kohta 2-vuotta täyttävän kummityttöni kanssa koko päivän...voi että sillä lapsella on meno päällä =) ihanaa kun saa seurata pienen ihmisen maailmaa.. huomata miten avoimin mielin lapsi ottaa kaikki asiat..oppii koko ajan, imee vaikutteita meistä vanhemmista..on täysillä mukana..

Pää on jotenkin hirmu tyhjä.. odotan kovin postia ihmiseltä...eräältä uudelta ja kiehtovalta tuttavuudelta..
Toiset menee baariin tänään...pyysivät mukaan...en jaksa.. jotenkin en vaan jaksa ketään tänään...enää..
ja se yks...se jauhaa kuinka se sitten dokaa sielä ja täällä ja kuinka se ja toi muija sitä ja tätä.. kovin pinnallista, ajattelen...vaikka tiedän se ihminen jos kuka varmasti tuntee, itkee ja nauraa...mutta kukaan ei saa sitä nähä.. huoh...

"Ihminen on ruumiillistunut jano. Nesteen puutteesta johtuva janon tunne on vain kalpea varjo siitä kaipuusta,
joka jokaisessa meissä on.
Ihmisen kaipaus on ääretön. Jokainen elää reikä sielussaan.
Mikään äärellinen ei voi sammuttaa ääretöntä janoa. Joskus tulee kaljoittelemalla yritettyä, mutta seuraavana aamuna on jano taas, vaikka yöllä olisi juonut kellarista mustaviinimarjamehut ja kaikki. Oikeat juomat, mutta jano oli väärä."
-Jaakko Heinimäki kirjassaan: Outo Hartauskirja-

Sitä joutuu kummasti joskus sellasten ajatusaaltojen valtaan...joku asia vaan tulee jostain ja sitä sitten ajatellaan koko päivä...pahimmassa tapauksessa monta päivää..joskus se on kiva asia ja joskus ihan tyhmä..
no niin...eli siis olen selvästi joutunut tämmöisen aallon valtaan..
Ja yllättäen tämänkertainen asia liittyy vastakkaiseen sukupuoleen...aina niin ihaniin miehiin.. :)
ja mikä parasta mieheen joka on jossain todella kaukana...huoh.. kilometrejä aivan liian monta..
vaikeinta ehkä tässä on se että en tiedä miten tuota miestä ajattelisin.. me nähdään kerran vuodessa jos sillonkaan, tunnettu ollaan tuommoset 18-vuotta.. ja ikävä kasvaa joka päivä.. vuodesta toiseen se ikävä vaan on..mutta ajatukset ei ehkä ole seksuaalisia, tai joskus niitäkin, onko ne sitten rakkautta? en todellakaan tiedä..suurta kiintymystä, tarvetta päästä lähelle.. mutta en pääse.. elämme hyvin erimaailmoissa...minä täällä hän siellä...jossain...
jotenkin vaan tuntuu, että kuuluisimme toisillemme...mutta voiko kaksi niin eri maailmaa koskaan tulla yhdeksi yhteiseksi maailmaksi?

Todellakin uutta.. hyvin uutta mulle.. juurikin ensimmäistä kertaa kirjoittelen ajatuksia näin julkisesti..
tällä hetkellä tosin ei synny edes mitään järkevää..olen kai liian jännittynyt tästä...osaankohan edes käyttää tätä?
ehkä tutkailen näitä juttuja ja kirjottelen myöhemmin lisää..